Me emme voi parhaalla tahdollakaan valita tulevaisuuden vaihtoehdoista joko-tai, vaan todennäköisimmin vaihtoehdot ovat sekä-että. Uusi ja vanha elämäntapa taivaltavat rinnatusten. Muutos ei tule olemaan mikään äkillinen tiikerinloikka huomiseen, vaan se on jo ollut pieninä ituina keskuudessamme.
Elämä maapallolla on valtavan monimuotoista ja rikasta. Hauraanakin luomakunta on hyvin joustava ja sopeutuva. Elämää löytyy valtamerten pimeimmistä syvänteistä aina korkeimmille vuorille. Kehitysbiologien mukaan voimakkaimmat lajit eivät ole säilyneet, vaan ne, jotka ovat pystyneet nopeimmin sopeutumaan elinympäristön muutokseen. Sama koskee yrityksiä, yhteisöjä ja jopa kirkkoja.
Luterilaisen kirkon toimintaympäristö on muutamassa vuodessa muuttunut kahdesta syystä. Ensinnäkin uskonnonvapauslaki on tehnyt kirkosta eroamisen helpoksi. Enää ei ole mitään hallinnollista säppiä ovessa, vaan jokainen halukas voi erota vaivatta. Toinen hitaampi muutos on ollut nuorten – rippikoulun käyneiden - aikuisten vieraantuminen kirkon sanomasta ja sitoutumattomuus seurakuntaan.
Tämän muutoksen seuraukset olemme voineet havaita viime päivinä. Yksi seksuaalisuutta koskeva televisioväittely on saanut ihmiset eroamaan kirkosta. Aina voidaan selitellä, että osa ei tule toteuttamaan eroaan lopullisesti tai he olisivat muutenkin ennemmin tai myöhemmin lähteneet. Tosiasia on, että Suomen ev.lut. kirkosta on vajaassa viikossa lähtenyt Martinseurakunnan jäsenmäärän verran ihmisiä. Ydin ei ole televisio-ohjelmassa, vaan siinä miten sitä ennen on toimittu.
Useiden yhteisöjen ongelma on, että ne ovat keränneet piiriinsä samanlaisia ihmisiä. Uskonnolliset yhteisöt eivät ole vapaita tästä ilmiöstä. Uusiutuminen ei ole mahdollista, koska samanlaiset ihmiset ajattelevat samalla tavalla. Yhteinen usko ja työnäky ovat valtava voimavara arjen työssä, mutta menneisyyden voittoihin tuijottamalla ei voi valmistautua tulevaisuuteen. Autoakaan ei voi ajaa katsomalla peruutuspeiliin. On katsottava eteenpäin.
Tulevaisuus tulee aina yllättämään meidät, mutta mitä monimuotoisemmin olemme pystyneet visioimaan erilaisia vaihtoehtoja, sitä helpompaa meidän on sopeutua. Kaikissa uusissa näkemyksissä on aluksi monia puutteita ja erehdyksiä. Näin uskon olevan teologiassakin. Juuri siksi meidän pitäisi rohkeasti uskaltaa tutkia miten voidaan vastata tämän ajan ihmisten oleellisiin kysymyksiin tämän ajan kielellä.
Yksi uusi oivallus voisi olla, että tässä maailmassa ihmisten usko ja seksuaalisuus eivät ole yhdenmukaisia, vaan ne näyttävät olevan ilmeisen monimuotoisia. Siksi on rakennettava kirkko, joka uskaltaa avoimen rehellisesti kuunnella ja kunnioittaa erilaisuutta.
